<< S.O. Sweet >>
Meillä oli tosiaan abiristeily Pe - La. Kyseisestä risteilystä aiheutui aikamoinen kohu... Lehdistö on liioitellu, vähätellyt ja kärjistellyt tapahtumia, joten päätettiin kirjoittaa aiheesta vähän isompi blogipäivitys. Lähetetään meidän teksti myös ainakin Hesarille, jos meidän näkökulma vaikka auttais tapahtumien tutkintaa ja spekulointia.
Pitemmittä puheitta, tässä tulee teksti ja tottakai reissussa räpsityt kuvat. :) Jos ette halua lukea romaania, niin rullatkaa alas ja nauttikaa kuvista. ^^ Lyhyesti sanottuna ruuoasta ja juomasta oli välillä pulaa, laiva oli epäsiisti ja kuuma. Siitä aiheutui kohua, mutta ainakin meidän reissu sujui hyvin.
Tässä muutamia linkkejä uutisiin:
Iltalehti
Iltasanomat - Laivayhtiön johtajan haastattelu
Iltasanomat
Olimme St. Peters Linen
Princess Anastasia - laivan järjestämällä abiristeilyllä 15.-16. helmikuuta. Helsingin terminaalissa saimme jonottaa turvatarkastukseen pääsyä oman arviomme mukaan ehkä vajaan tunnin ajan. Passien tarkastuksen jälkeen laukumme tarkastettiin (toisilta tarkemmin, toisilta suurpirteisemmin) ilmeisesti alkoholin salakuljetuksen varalta. Lehdissä luki väitteitä, että kaikki ruuat ja juomat olisi takavarikoitu (ruuan takavarikoimista emme omin silmin nähneet), mutta me itse ainakin saimme tuoda karkkipussit ja avamaattomat vesipullot laivaan. Seuraavaksi siirryimme ruumiintarkastukseen, joka sujui ongelmitta meidän osaltamme.
Luulimme kokoajan menevämme Pietariin, mutta määränpää olikin Tallinna. Jopa koulumme risteilyn järjestäjä yllättyi kuullessaan tästä. Informaatio ei siis oikein kulkenut.
Laiva näytti sisältäpäin kivalta ja siistiltä ja löysimme hytimme melko nopeasti saatuamme apua eräältä henkilökunnan jäseneltä (yksi niistä harvoista, joka osasi suomea). Ruokailuvuorot oli jaettu kolmeen eri ryhmään. Meidän oma koulumme - Vaasan Lyseon lukio - kuului ensimmäisenä ruokalevaan ryhmään. Ruokajono oli kymmeniä metrejä pitkä ja ulottui ruokalan ulkopuoleiselle käytävälle asti. Saimme jonottaa vain noin puolisen tuntia, sillä menimme syömään heti ruokavuoron alettua. Tiskille päästyämme yllätyimme ruokailuvälineiden tasosta; lautaset olivat kuluneita ja suurin osa niistä oli likaisia. Odotimme ehkä ruualta hieman liikoja, mutta se oli kuitenkin ihan maukasta, ja sitä riitti meille enemmän kuin tarpeeksi. Jälkiruoka tosin loppui osittain jo meidän kohdallamme.
Juttelimme muutaman kolmanteen ruokailuryhmään kuuluvan abiturientin kanssa. He kertoivat joutuneensa jonottamaan ruokaa kokonaiset puolitoista tuntia. Heidän kohdallaan ruoka oli ilmeisesti loppunut suurimmaksi osaksi, joten buffetin tilalle heille kuulemma tarjoiltiin mikropitsaa. Abiturienteille jaetussa ruokalipukkeessa luki ruuan olevan 30 euron arvoinen. Buffet ei mielestämme ollut hintansa arvoinen, saatika sitten joidenki saama valmispitsa.
Ruokailun jälkeen siirryimme omiin hytteihimme valmistautumaan iltaa varten. Hytissä meitä harmitti se, että siellä oli vain yksi pistoke. Hyttimme vessanpönttö tukkeutui kokonaan jo alkuilltasta. Vessassa oli ohjelappu (venäjäksi ja englanniksi), jossa kiellettiin "kiinteän jätteen" pönttöön laittaminen. Meille jäi epäselväksi saiko pönttöön siis laittaa paperia, ja johtuiko tukkeutuminen siitä että laitoimme.
Omasta hytistämme löytyi lutikka ja ystävämme sängyssä oli pieniä mustia koppakuoriaisia. Kuulimme toisten huoneissa olleen koiperhosia ja muurahaisia. Joku kertoi jopa laivan siivojan myöntäneen, että koko laivassa on ötökkäongelma. Toinen taas kertoi huhusta, jonka mukaan erään abiturientin salaatissakin oli ötököitä.
Lähdimme juhlimaan illalla kahdeksan aikoihin. Laivan suurimmasta baarista Kolumubuksesta oli suurin osa juomista jo loppunut. Huonosti englantia puhuvalta baarimikolta kysyttäessä tarjolla olevia juomia, oli vastaus yksi sana: Vodka. Itse emme kyseisestä baarista sen jälkeen enää yrittäneet tilata juomia, joten emme tiedä tuotiinko sinne lisää juotavaa.
Laiva keskiosassa oli kaksi baaritiskiä, jossa toisesta oli myös suurin osa valikoimasta loppu. Toiselta tiskiltä sai hyviä drinkkejä pitkän jonotuksen jälkeen. Jonottaessa raivostutti baarimikkojen epäoikeudenmukaisuus; seuraavan asiakkaan valitsemisessa ei tuntunut olevan mitään logiikkaa. Tästä omakohtainen esimerkkimme: Yksi ystäväporukastamme jonotti puolitoista tuntia, kun taas toinen puolet vähemmän jonottanut sai juomansa samaan aikaan.
Suurin osa juotavista loppui ennen puoltayötä, mutta monesta paikasta sai kyllä jotain alkoholia. Valikoimat olivat suppeat ja juomien taso laski hiukan mitä pidemmälle ilta eteni. Hinnasto laivan baareissa oli korkeampi kuin mihin olimme normaalisti baareissa tottuneet, mikä oli toisaalta kyllä odotettavissa.
Hanavesi oli juomakelvotonta kloorin maun takia. Tiskeiltä sai ostaa vesipulloja kolmen euron hintaan. Koko homma haiskahtaa suunnitellulta rahastukselta, sillä vettä oli kuitenkin pakko saada jossakin vaiheessa.
Laivassa oli melkein kaikkialla sairaalloisen kuuma, mikä teki jonotuksesta erityisen tukalaa. Huono ilmanlaatu saattoi toki johtua väenpaljoudesta, mutta olisi ollut vältettävissä hyvällä ilmastoinnilla.
Yleisen vessan seinällä olevan siivoojien kuittauslapun mukaan vessa oli siivottu viimeksi 7.1. Vessat olivat kyllä hirveässä kunnossa; haju oli kauhea, vessapaperi loppu, roskikset pursusivat papereita ja monet pöntöistä olivat tukossa.
Laivasta löytyi myös karaoke, joka ilahdutti monia. Laulaminen kuitenkin loppui kokonaan, sillä jossain vaiheessa iltaa karaoke muuttui jostain kumman syystä maksulliseksi. Yhden kappaleen laulaminen olisi maksanut viisi euroa, mikä ei houkutellut ketään. Muuten musiikki oli laivalla hyvää ja DJ:t olivat taitavia. Tanssilattialla vaikutti olevan hyvä fiilis.
JVG veti hyvän keikan puolenyön aikoihin. Lavan puuttumisen takia artisteja oli kuitenkin vaikea nähdä, mikä sai monet nousemaan pöydille ja kaiteille. Järjestysmiehet kävivät yksitellen nostelemassa ihmisiä alas turvallisuuden vuoksi. Meidät myös nostettiin kaiteelta alas. Tilanteen teki ahdistavaksi se, että järkkärit tulivat selän takaa nostamaan meidät alas täysin varoittamatta ja huusivat jotain venäjäksi. Järjestysmiesten kovakouraisuuden ymmärrämme sinäänsä, sillä joillakin tilanne riistäytyi käsistä, eikä heillä ilmeisesti ollut aikaa hienotunteisuuteen.
Kuulimme keikan jälkeen jonkun murtaneen kätensä, eikä laivan lääkäri (joka puhui vain venäjää) osannut auttaa. Kuulemma joku kolmannen vuoden hoitoalan opiskelja oli joutunut opastamaan lääkäriä toimenpiteissä.
Kolmen aikoihin yöllä oli niin kova nälkä, että lähdimme etsimään ruokaa. Vastaantulijat sanoivat että mistään ei saa ruokaa. Yksi aukinainen kahvila kuitenkin löytyi. Mitä tahansa suolaista naposteltavaa kysyttäessä myyjät yrittivät moneen kertaan kaupitella meille lössähtänyttä täytekakkua. Monen närkästyneen asiakkaan valitus sai myyjät herättämään kokin paikalle. Myyjät kehottivat odottamaan kymmenen minuttia, niin saisimme ranskalaisia.
Puolen tunnin odottamisen jälkeen ruoka oli vihdoin valmis. Kahdeksan ja puolen euron annos sisälsi pienen kasan pehmeitä ja kylmiä ranskalaisia, sekä niin kovan pihvin, että sitä ei saanut leikattua veitsellä, (saati sitten purtua) ja kertakäyttöhaarukka katkesi sillä syödessä. Jäi harmittamaan että jouduimme maksamaan niin paljon huonolaatuisesta ruuasta, mutta sillä sentään lähti nälkä.
Monilla tuntui olevan huono mieli laivan puutteista johtuen, mutta yleinen fiilis pysyi kuitenkin korkealla. Omalla tavallaan yhdessä valittaminen ja laivan haukkuminen lisäsi ryhmähenkeä abiturienttien keskuudessa. Loppujen lopuksi meillä ainakin oli hauskaa ja reissu oli ikimuistoinen. Toki moni asia oli huonosti, mutta ei todellisuudessa niin huonosti kuin lehdissä annettiin ymmärtää.
Tässä oli meidän oma versio tästä historiallisesta abiristeilystä. Olisi kiva kuulla kuulla muidenkin abiturienttien kokemuksia. Tämä teksti sisältää meidän mielipiteitä ja kokemuksia, sekä muutamia muiden meille kertomia asioita. Toivottavasti muillakin oli kuitenkin hauskaa abiristeilyllä.
S.O. Sweet (eli Sini Eriksson ja Oona Alatoppari)
 |
| S.O. Sweet kiittää ja kumartaa kaikkia jotka jaksoi lukea tän tekstin! :) |
- S.O. Sweet
